#32 - Mekkokuvia, ratatreeniä ja video

Noh, jos mulla on ollut ongelmia saada kuvia blogiin niin nyt niitä on tullut viikon sisällä niin paljon, että kiire tulee jos haluun blogin ajantasalle. En oikeen ees tiiä mistä aloittais, varautukaa kilometrin pituseen postaukseen.
Toissaviikon(aktiivinen bloggaaja ilmoittautuu..) sunnuntaina otin Lissusta rippikuvat ja saatiin samalla meistäkin vähän mekkokuvia! Mentiin pellolle ja uskomatonta kyllä, yhtäkään punkkia ei löytynyt jälkeenpäin. Kuvista tuli tosi kivoja, vaikka Minttua kiinnosti enemmän syöminen kuin poseeraaminen.

Lähdettiin laittamaan Minttu kuntoon, kun todettiin, että löytyy sieltä muutama kuva joissa poni ei näytä muulilta ja allekirjoittanut vihaiselta.
Verkkailin ensin Minttua ihan normaalisti kaikissa askellajeissa, musta on tullut jotenkin super laiska esteverkoissa. Pyörin aina vaan ympyröillä, teen siirtymisiä ja ratsastan eteen, kun ennen taas menin aina pitkään puomeja ja muuta.

Minttu oli aika reipas ja kiva alusta asti, mutta ensin se kyttäsi tosi paljon toista pitkää sivua. Kun päästiin yli järkytyksestä, alkoi se toimia tosi hyvin.
Hyppääminen aloitettiin tulemalla eka kaikki esteet yksittäisenä ja sitten ratana matalilla korkeuksilla. Rata pidettiin kokoajan samana ja se meni muistaakseni näin; kavaletti/pysty, muuri, pinkki-harmaa pysty, sarja, okseri, muuri toiseen suuntaan ja vielä sarja toiseen suuntaan.

Noi valkoset kavaletit/pikkuesteet on meille jotenkin tosi vaikeita aina. Minttu on jotenkin hankala tuoda niille ja se kyttää niitä aluksi tosi paljon, enemmän kuin vaikka erikoisesteitä. Muuten mitään ongelmia ei ollut jollain tietyllä esteellä, mutta okserille poni tuli vähän lähelle paristi omien mokien takia ja se oli vähän huonolla tiellä.

Meidän isoin ongelma on esteillä tällä hetkellä, että vaikka laukka esteiden välillä on jo aika hyvää niin alan aina tuuppaamaan ponia esteille liikaa ja silloin laukan tahti kärsii tosi paljon. Omassa istunnassa olisi myös paljon korjattavaa vaikka oon jo saanut sitä parempaan päin. Tää ongelma on nimenomaan Mintun kanssa, alan työntää lantiota eteen kun tuon ponia esteelle ja paineistamaan liikaa kädellä. Tällöin mun käsi ei pääse myötäämään vaan "myötään" koko kropalla joka ei ole ponille yhtään mukavaa, koska jään helposti jälkeen jos tullaan vaikka huonoon paikkaan. Ollaan päästy kuitenkin nyt viimein este(ja myös koulu)tunneille ja niistä on ollut tosi paljon apua.
Nostettiin rataa suunnilleen 60cm asti, koska oltiin lähdössä Laaksolle hyppäämään meidän eka 60. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, joka on muuten jo valmis. ;)

Lopussa tultiin vielä pari kertaa yhtä pystyä korkeempana, mutta Minttu alkoi jo vähän väsyä niin ei kauheesti nostettu. Poni oli oikein kiva etenkin viimeisellä radalla, joten hyvillä mielin lähdettiin kisoihin. Käytiin myös kahlaamassa niinkuin melkein aina ratsastuksen jälkeen, lampea on kyllä tullut käytettyä tosi paljon muiden kivojen maastojen lisäksi ja Minttu tykkää! Toivon, että päästäis myös maastareita hyppäämään tässä pian.

Ollaan tehty nyt aika paljon maastakäsin juttuja ja tykätään siitä kyllä kummatkin! Jotain temppuja ollaan opeteltu, mutta enimmäkseen aika perusjuttuja eli peruutuksia, luoksetuloa, seuraamista, paikallaan odottamista, tavaran nostoa ja ympyrällä juoksutusta ilman liinaa. Kaikki tollanen on tosi kivaa vaihtelua ja pitää ponin virkeänä.
Viikko sitten irtojuoksuttessa Minttu näytti tosi hienoa ravia, tai niin hienoa mitä noilla jaloilla nyt saa aikaieski. Poni on kuitenkin laihtunut tosi paljon kun se on liikkunut nyt enemmän. Kunto on myös noussut ja varmaan kengilläkin on osuutensa asiaan, mutta niin maasta kuin selästä huomaa tosi ison eron. Ulkopuolistenkin suusta oon kuullut samaa! Hieno poni <3.

Sain myös vihdoin Mintusta videon valmiiksi! Oon tehnyt varmaan kymmenen eri versiota ja vihdoin sain yhen valmiiksi. Ei toi nyt mitenkään kummonen oo ja editointitaidot on tosi ruosteessa, mutta ihan kiva vaikka aika yksinkertainen.

Mulla on jo kaksi postausta valmiina odottamassa, jos saisi blogin taas ajantasalle. Mitä te lukijat olette kesällä tehneet hevosten kanssa?

- Saana

#31 - Kesäsuunnitelmia

Kesäloma on vihdoin alkanut kunnolla ja nyt kun Mintun kanssa lähti sujumaan hyvin, niin uskaltaa ehkä vähän suunnitella tuleviakin juttuja! Postauksen kuvituksena muutaman viikon takaiset Paavon kanssa otetut kuvat jotka on jäänyt julkaisematta. Varoituksen sana ja pahoittelut jo nyt etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä, ajatus ei kulje ihan nyt yheltä yöllä enää.

Nyt alkavalla viikolla oon tiistaista torstaihin ravileirillä avustamassa, jota ootan kyllä! Yövytään tietenkin tallilla ja kivaa ohjelmaa on tiedossa, itsekkin varmasti oppii jotain uutta.
Lissu pitää tiistain ja keskiviikon Mintun liikutuksista huolta ja torstaina meillä on kouluvalmennus. Lauantaina mennään ihan tallin omissa kisoissa joko Helppo C tai 40-50cm, en oo vielä päättänyt kumpi. Esteluokka ois varmaan vähän hyödyllisempi meille tähän väliin kun pitäis vielä yks pikkuluokka saada alle ennen kuin siirrytään 60cm luokkiin.

Perjantaina 16.6. pääsen lainaponin ja Idan kanssa Satu Liitiäisen monté klinikalle Kouvolaan. Luvassa on vinkkejä sekä teoriassa, että selästä käsin. Klinikan jälkeen toivottavasti päästään Tuutinkin kanssa pian monté startteihin kun mulla on itellä juttu hanskassa kunnolla!
Juhannusviikolle ei oo vielä sen kummempia suunnitelmia, juhannusta lähden viettämään mökille perheen kanssa ja pääsen vähän hengähtämään heppajutuista.
Heinäkuun tai oikeastaan koko loppukesän tarkoista suunnitelmista en oo vielä ollenkaan varma, mutta aina niitä ilmaantuu. Toivotaan kuitenkin, että päästäisiin Tuutin kanssa kesän aikana useampaan starttiin ja ehkä kokeilemaan sitä montéakin! Mulla on myös mahdollisesti tulossa yksi tai useampia uusia satunnaisia starttiponeja, mutta katotaan nyt.. Kesän pääprioriteetti on kuitenkin Minttu ja siihen keskityn tottakai eniten.

Mintun kanssa tavoitteina olisi päästä kisaamaan ainakin 70cm ja Helppo B luokkiin asti. Tällä hetkellä meidän tavoitteet näyttää ihan realistisilta, mutta ikinä ei voi näiden kanssa tietää mitä tapahtuu joten pitää vain elää päivä kerrallaan! Nyt on varmaan sopiva hetki koputtaa puuta..
Tärkeintä Mintun kanssa on kuitenkin päästä tekemään mahdollisimman paljon ja saada monipuolinen kesä ponin kanssa ja paljon hyviä muistoja.
Tää kesä on siitä mulle tosi erilainen, kun edellisinä kesinä on saanut etsiä ratsastettavia poneja kissojen ja koirien kera niin nyt on poni jonka kanssa treenata ja harrastaa vapaasti. Yleensä mulle on edellisinäkin vuosina löytynyt enemmän ratsastettavaa kuin oisin uskaltanut toivoa, mutta nyt heppajutut on kunnossa ihan alusta asti.

Siinä taisikin olla mun kesäsuunnitelmat tähän mennessä! On kiva, kun vaikka tallilla meneekin paljon aikaa niin silti kavereiden ja perheenkin kanssa ehtii olla eikä tarvitse stressata koulujutuista. Oon myös tosi innoissani, kun nyt ainakin näyttää siltä, että blogillekkin jää reilusti aikaa. On niin paljon kivempi päästä postailemaan usein kuin päivittää kerran kuussa kuulumiset joista ei loppujen lopuksi saa oikeen kukaan irti mitään kun omatkaan ajatukset ei pysy kirjoittaessa kasassa kun läpikäytäviä asioita on niin paljon.
Onko teillä millaisia kesäsuunnitelmia?

- Saana

#30 - Onnellinen

En vielä täällä blogin puolella ookkaan muuta kuin vähän vihjaillut tästä, mutta Minttu tuli mulle siis ylläpitoon enkä vois olla ilosempi♥ 
Juttu on ollut mietinnässä meillä jo vuoden alusta, ette tiedäkkään miten vaikeaa on ollut pitää suunsa kiinni tästä!
Minttu muutti 4.6. samalle tallille, missä Paavo asuu eli Stall Sandbackaan. Samana päivänä oli myös startti Tuutin kanssa, joka meni tosi hyvin. Kirjottelen siitä omassa postauksessaan! En olis kyllä arvannut vaikka vuosi sitten, että mulla on nyt ylläpitoponi. Ponin pito on ollut aina aika monin tavoin mahdotonta meille ja se lisää vielä sitä miten kiitollinen oon tästä.

(c) Ida

Ida auttoi tuhannen ja yhden ikeakassin autoon pakkamisessa ja meidän pieneen kaappiin purkamisessa, muuta ei tehty sunnuntaina.
Maanantaina mentiin poni puoliksi Idan kanssa, tiistaina juoksutin Mintun ja tänään sitten hypättiin. Vähän on poni vielä vähän ihmeissään ja kattelee uusia paikkoja, mutta se kotiutui tosi hyvin. Tarhakaveriksi se sai vuonisruunan joka on hyvin omistushaluinen ja mustasukkainen Mintusta, ne ystävysty heti vaikka Minttu onkin vähän tapojensa orja ja kiukuttelee aina tasaisin väliajoin.

Postauksen kuvat tästä eteenpäin (c)Minni

Tänään siis päästiin hyppäämään taas parin viikon jälkeen! Käytiin verkkaamassa raviradalla, koska estekentällä oli leiriläiset vielä lopettelemassa tuntiaan. Minttu kyttäili jonkin verran ravirataa, mutta liikkui hyvin eteen. Ollaan nyt otettu tavaksi käydä aina tallin aika jyrkkämäkisessä hiekkakuopassa kävelemässä päivittäin, joten mentiin myös se pari kertaa ylös.

Alotin hyppäämällä paria leiriläisiltä jäänyttä ristikkoa kumpaankin suuntaan jonka jälkeen alettiin tulemaan pientä rataa; pysty, okseri, muuri, sarja, pysty, sarja, muuri. Aluksi oli vähän hankaluuksia saada paikat osumaan enkä muutenkaan ratsastanut tänään kovin hyvin. Nostettiin rataa pari kertaa, se oli korkeimmillaan 50-60cm.

Ja tässä vaiheessa varoituksen sana, mun ilmeet on jotain todella mielenkiintosta joten älkää jooko noteeratko niitä..

Niistä paikoista..

Tahdin kanssa olisi vielä paljon korjailtavaa, välillä poni menee eteen tosi hyvin ja välillä jää ihan pohkeen taakse saman radan aikana. Laukan tahti on tosi tärkeä ton kokosen ponin kanssa radoilla, etenkin kun esteet nousee vähän. Hyvä ratalaukka tietenkin auttaa myös tollasen pikkuponin kanssa kisatessa.
Oikeiden laukkojen kanssa oli tänään enemmän ongelmia kuin yleensä, ne oli kyllä ihan mun omia huolimattomuusvirheitä. Minttu oli kuitenkin aika hyvin kuulolla ja tiet oli helppo saada hyviksi.

Toi kavalettisarja oli jotenkin tosi hankala, en millään meinannut löytää sille sisääntuloon sopivia askelia vaikka itse sarjaväli oli hyvä. Tulin siihen aina aika tiukalla tiellä tai ympyrältä ja Minttu oli jostain syystä menossa nimenomaan tolle sarjalle aika reippaasti joten tuli pari vähän hassua hyppyä.
Poni tuntui aina vähän kaatuvan sisäpohjetta vasten tohon tullessa ja se tekee sitä kyllä muutenkin, etenkin oikeassa kierroksessa eikä asiaa ainakaan auta se, että oon itekkin vähän vino oikeelle.

Loppua kohden alkoi sujumaan paremmin, mutta Minttu oli jo niin hikinen, ettei hypätty enempää. Meni kuitenkin ihan hyvin ja nyt kun päästään hyppäämään viikottain, tulee rutiiniakin enemmän.
Käytiin lopuksi vielä lammessa, on ihanaa kun on tollanenkin ihan lähellä tallia. Minttu rakastaa tota ja on kanssa tietenkin hyvä ponin jaloille.
On tosi kiva päästä hyppäämään ja menemään isolla kentällä ja kunnon estekalustolla vaikka olihan pienessä kotitallissa omat hyvät puolensa. Pitäis päästä nyt valmennuksiin, että saatais kummankin virheitä korjattua.
Kesäloma alkoi mulla myös muutama päivä sitten joten rytmien muuttaminen on ollut aika rentoa, oon käynyt tallilla nyt puolisen vuotta neljä kertaa viikossa vaikka vuosi sitten päivittäin kävinkin.
Onnistuin myös hajottamaan mun vähän kyseenalaisesti palvelleen puhelimen joten instagramia seuraavat älkää ihmetelkö, että julkaisutahti on nyt aika huono..

- Saana

#29 - Hevoset kaivarissa

21.5 oltiin Kaivopuistossa Hevoset kaivarissa -tapahtumassa. Osallistuin Tuutin kanssa poniraviesittelyyn johon kuului myös leikkimielinen "startti".
Mukaan päästiin yhden Facebook ryhmän kautta, kun poneja tarvittiin lisää.

Kuvat (c) Eevastiina tai iskä, kiitos♥

Aamulla tultiin kaheksan aikaan paikalle ja käytiin näyttämässä ponille ensin rata, joka oli siis aidattu keskelle kaivaria. Tuutti ei ollut radasta moksiskaan, yleensä se ei kauheesti säiky tollasta. Rapsutteluita se kyllä keräs jo tässä vaiheessa ja nautti huomiosta kuten aina.
Lämpässä Tuutti oli hyvän tuntunen, huomaa kyllä niin selkeen eron ponin ajettavuudessa ja liikkeessä verrattuna viime kauteen.

Meidän ohjelmanumero alkoi yheksän aikaan. Alunperin meille oltiin sanottu, ettei oteta raippoja, koska tarkoitus oli vaan esitellä lajia ja antaa mahdollisimman hyvä kuva siitä. Kaikilla muilla kuitenkin ajopiiskat löyty kädestä, mutta onneksi nyt ainakin tuli todettua, että Tuutti liikkuu ihan hyvin ilmankin sitä.

Ensin ponit ja kuskit esiteltiin lyhyesti. Kisattiin siis leikkimielisesti pareittain, aluksi oltiin hauskasti Tuutin puoliveljeä, Symphatil Omaria vastaan. Annoin Tuutin ravailla aika rennosti, sillä oli nimittäin jo omasta takaa ihan riittävästi menohaluja. Voitettiin Omar ja päästiin "finaaliin" jossa oltiin esityksen kokeneinta ponia vastaan. Jäätiin kakkoseksi, kun kaarrettiin vähän liian tiukasti ja poni otti laukan. Tuutti käyttäyty kuitenkin ihan super hyvin ja huomattiin taas, miten paljon se on parantunut. Se ei enää mee niin pientä tikitystä kärryjen edessä ja vauhtikin on parantunut, kun se oli alunperin esityksen hitaimpia aikoja juossut poni.

Esityksen jälkeen cityponi pääsi laitumelle keskelle kaivaria ja ihailua se sai osakseen vuoden tarpeiksi! Kerettiin hetki kiertää Sinin, Janinan ja Helmin kanssa. Mun kamerasta kerkes loppua akku, joten en oikeestaan kuvia saanut. Kerkesin kattoa pari esteluokkaa ja cityravit. Ostin vaan Chia de gracian pisteeltä chian siemeniä kesää ajatellen. Saatiin kaks ruusuketta joista toinen lähti Sinin ja Tuutin mukaan ja pieni tuotepalkinto, riimunnaru, herkkuja poneille ja pesusieniä.

Tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty ja vaikka ihmisiä oli todella paljon, saivat hevoset olla melko rauhassa.
Oli hieno kokemus olla mukana ja ajaa ison yleisön edessä, siitä kiitos Suomen poniraviyhdistykselle ja tietenkin Tuutin omistajalle ♥
Seuraava startti Tuutin kanssa on 4.6 poniraveissa Vermossa, voltataan aika huonossa paikassa, mutta toivotaan, että ainakin aikaan saadaan parannusta.
(Ja joo, mä ajoin ratsastushousuilla. Hope so löydetään vihdoin mun kokoset Vermon liikkeestä)

- Saana

#28 - Vuokraajan näkökulmasta

Lomalta kotiuduttu ja pahimmat reissusta kotiintuomisiksi tulleet taudit sairastettu, joten nyt olis viimein aika taas palata blogin pariin. En oo tosiaan nyt oikeen ollut tallilla tiistain jälkeen, vaan maannut kuumeessa kotona. Eilen eli sunnuntaina käytiin viemässä kaverini Idan poni Eragon ylläpitokotiin toipumaan, mutta muuten en oo päässyt tallille.
Tän päivän postaus ei kuitenkaan liity kuulumisiin, vaan aattelin kirjottaa vähän vuokraamisesta ja vuokraponeista, nimenomaan vuokraajan näkökulmasta. Musta tälläsiä oli tosi mielenkiintosta lukea, etenkin kun aloitin vuokraamisen. Tän ei oo tarkotus olla mikään mun ratsastushistoria, mutta toki tekstin seassa on myös mun omia kokemuksia.
Nää samat asiat joita postauksessa otan esille, saattaa päteä jotkut myös vaikka ylläpitoponeihin, hoitoponeihin tai vaikka omiinkin hevosiin, mutta tässä postauksessa puhun juurikin vuokra- ja liikutusponeista. Kuvat on mun entisistä vuokra- ja liikutusponeista vuosien varrelta, joista osa on blogissakin esiintynyt.

Vuokraponin etsintä

Vuokraponeja löytyy tosi yllättävääkin kautta välillä, mutta varmaan yleisimpiä tapoja on hevostalli.net markkinat ja facebookin erilaiset hevosryhmät. Näitä kannattaakin seurata ahkerasti, sillä ne päivittyvät usein ja ovat helppo tapa saada omistajiin yhteys. Omien ilmoitusten laitto on tärkeää, mutta myös muiden ilmoituksia kannattaa selata.

Myös suhteiden kautta löytyy usein todellisia helmiä ja siksi kannattaa olla yhteyksissä tuntemiensa hevosihmisten kanssa ja mahdollisesti aktiivinen erilaisissa sosiaalisissa medioissa, kuten whatsapp ja instagram. Kaikki eivät julkaise ilmoituksia poneista syystä tai toisesta ja siksi kannattaa olla oma-aloitteinen.

Omista vuokraponeistani ekat löytyivät kaverin kautta joka kävi tällä tallilla. Seuraava(t), eli Veera löytyi hevostalli.net:istä, muistaakseni tosin ei mun oman ilmoituksen kautta.

Sintun omistaja otti muhun itse yhteyttä oman ilmoitukseni kautta. Lanttu, Tuutti ja Lyyli asuivat Veeran kanssa samalla tallilla, tosin osittain vähän eri aikoihin, joten luonnollisesti jatkoin niillä Veeran myynnin jälkeen. Muut liikutus- ja vuokraponit on tulleet suhteiden kautta ja vähän "vahingossa".

Se, milloin on valmis vuokraamiseen tai muuten vaan itsenäiseen ratsastukseen, riippuu vähän, onko omistaja tai joku muu mukana ja tietenkin mihin tarkoitukseen vuokraajaa etsitään. Omasta mielestäni etenkin itsenäisesti ratsastaessa tai vuokratessa tulisi kuitenkin olla jo jonkin verran kokemusta, hallita hevonen kaikissa askellajeissa ja tunnistaa hevosen käytöstä sen varalta, että hevonen vaikka sairastuisi ja tietää miten silloin tulee toimia.

Jos laittaa oman ilmoituksen, sen kannattaa olla asiallinen, oikeinkirjoitus ja mahdolliset kuvat on plussaa ja se antaa panostetun kuvan. Jos olet nuori, olisi ehkä hyvä antaa aikuisen kirjoittaa ilmoitus tai ainakin pyytää lukemaan se ennen julkaisua. Ilmoituksessa on hyvä mainita selkeästi tavat joilla sinuun tai vanhempiisi saa yhteyden.

Älä valehtele tai liioittele ilmoituksessa. Se meinaa yleensä vain ongelmia ja tuhlaa mahdollisesti sekä sinun, että ponin omistajan aikaa ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Rehellisyys siis kannattaa ja valehtelu tulee esille aina jossain vaiheessa.

Ilmoituksessa on hyvä mainita ainakin oma taso ja se, kuinka kokenut olet hevosten parissa ja mitä olet päässyt tekemään. On aivan eri asia, onko ratsastanut neljä vuotta ratsastuskoulussa vai yksityistallilla pienissä ryhmissä ja tehnyt vaikka paljon talleja ja joskus vaikka omistanut oman ponin. Lisäksi kannattaa kertoa jotain muita olennaisia tietoja, kuten ikä, kuinka monesti olet valmis käymään ja maksamaan (toki aina raha ei liiku suuntaan tai toiseen), saatko tallille kyytejä vai pitääkö sinne päästä julkisilla tai olla niin lähellä, että voit mennä pyörällä tai kävellen? Jos mielessä on jotain tiettyä itse ponista tai tallista, vaikkapa maastovarmuus tai toivot mahdollisuutta valmentautua. Liian vaativa ei kannata olla vaan mielummin joustaa tietyissä jutuissa, sillä yleensä monet asiat ovat sovittavissa kun tutustut paremmin ja luottamusta kertyy omistajaan sekä poniin.

Ponin kokeilu ja sopimukset

Kun olet löytänyt kivan kuuloisen ponin tai useamman ja keskustellut omistajan/omistajien kanssa, on aika käydä kokeilemassa. Missään nimessä ei kannata sitoutua mihinkään, ei edes vuokraponiin, ilman omistajien tapaamista ja ponin kokeilua.

Yleensä saat osallistua ponin kuntoonlaittoon ja sitä kannattaa pyytää jos näyttää siltä, ettei se ole tullut omistajalle mieleen. Monesti vuokraponin kanssa on kuitenkin pärjättävä itsenäisestikin, ainakin jonkin verran, eli sille on hyvä pärjätä myös käsitellessä. Ratsastaessa se, mitä kannattaa kokeilla riippuu vähän tarkoituksesta mihin ponia etsii, mutta ainakin perus askellajit ja luonnollisesti jos olette sopineet, että ponilla voi myös vaikka hypätä kannattaa sitäkin testata tai sopia toinen kokeilukerta sitä varten.

Jos ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä syystä tai toisesta, ei kannata väkisin ottaa sellaista ponia vaikka se ei oma poni olekkaan. Edelleen ei kuitenkaan kannata olla liian vaativa, sillä monet asiat ovat sovittavissa ja ponikaan ei aina toimi samalla tavalla kuin yleensä kun ratsastat sillä ensimmäistä tai toista kertaa. Sopimus kannattaa tehdä etenkin, jos et tunne omistajaa ennestään ja toki muutenkin, jos omistajalla on vaikka paljon vaatimuksia ja sääntöjä.

Tää postaus käsitteli nyt enemmän vuokraponin etsintää, mutta voisin tehdä mahdollisesti toisen osankin! Kommentoikaa alas mitä piditte postauksesta ja haluaisitteko ehkä jatkoa tälle?

- Saana