#20 - Hyvää uuttavuotta!

2016 alkaa parin tunnin kuluttua olla taputeltu, joten nyt on hyvä aika tulla kertomaan vain blogiin, että olen älyttömän kiitollinen vanhemmilleni, ponien omistajille ja kavereille jotka on tukeneet ja mahdollistaneet tän harrastuksen taas tänä vuonna. Sekä tietenkin teille, blogin lukijoille!

Koin ja opin tosi paljon uusia asioita, sain ratsastaa hienoilla ja erilaisilla hevosilla sekä kehittyä paljon. Tutustuin uusiin ihmisiin ja kesä oli varmaan paras tähänmennessä. Syksy oli hevoselämän ulkopuolella aika raskas, mutta nyt toivotaan, että ensivuodesta tulee vielä tätäkin parempi. Synttärit ja uusivuosi menee influenssassa, mutta alan olla jo terveempi.
Tämän pidempää postausta en nyt julkaise, vaan keskityn kirjoittamiseen paremmin vähän myöhemmin, joten palaillaan ensivuonna! Toivottavasti teillä oli ihana vuosi 2016 ja toivottavasti 2017 on vähintään yhtä hyvä.

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2 0 1 7

toivoo Saana ja ponit!

#19 - Missä mennään

Niinpä.. Liian vähän olen blogin puolella valottanut tämän hetkistä ponitilannetta. Paljon on sen suhteen tapahtunut, mutta toisaalta ei mitään kovin dramaattista tai lopullista ei sinänsä ole käynyt.

Mikään nyyhkypostaus tästä ei kuitenkaan tule, sillä millekkään ponille ei ole sattunut mitään eikä ole mitenkään mahdotonta etten näitä poneja näkisi jatkossakin.

Allekirjoittanut näyttää saaneen +50kg, mut en mä nyt sentään vielä niin repsahtanut oo!

Eli siis, Metu suuntasi ylläpitokotiin jo kuukausi sitten, ehdin mennä sillä suunnilleen viisi kuukautta. Poni oli tosi kiva tuttavuus ja opin siltä uusia juttuja, mutta mitenkään erityisen pahalta sillä lopettaminen ei tuntunut. Menin Metua kuitenkin melko harvoin ja poniin ei tuossa ajassa ehtinyt siis kehittyä mitään suurta tunnesidettä.
Ihana poni kuitenkin, tosi symppis ja kiltti (vaikka välillä puhtia löytyikin vähän liikaakin, muistaen erään maastoreissun..). Oli tosi kiva mahdollisuus päästä menemään Metulla, etenkin kun se on niin erilainen kuin muut ponit joilla ratsastan joka tietenkin opettaa aina jotain.

Kuva siis vuoden alusta, en sentään enää Sintun selkään ole kavunnut.

Caposta onkin siis kyselty. Se lähti Ypäjälle vieroitukseen jo lokakuussa, myyty sitä ei siis ole. Capo voi kuulemani mukaan tosi hyvin ja jää aika pieneksi, ehkä pääsen sitäkin moikkaamaan Ypäjälle! Russvarsa kaverit on varmasti hyvää seuraa uhmaikäiselle naperolle.

Sinttu taas muutti samaan aikaan uudelle tallille jonka sääntöjen takia en enää jatka sillä käymistä aktiivisesti. Totesin myös, että mulla tuskin olisi riittänyt aika reissata sinne kovin usein, koska uusi talli on samalla suunnalla kuin vanhakin ja sinne menee aika huonosti julkisia. Pääsen kuitenkin moikkaamaan Sinttua lähiaikoina, sitä on kieltämättä ollut ikävä.

Noksu lähti ylläpitoon 30.11. Se tuli kaikille vähän yllätyksenä, mutta ponille etsittiin ylläpitokotia jo silloin alkuvuodesta kun mäkin kävin kokeilemassa. Nyt se löytyi ja käytiin Annan kanssa viemässä Noksu sinne. Käyn kuitenkin vielä ratsastamassa Noksua kun ehdin, koska tuolla sillä ei ole ratsastajia juuri. Ikävä on Noksuakin, mutta toisaalta mikään muu kuin paikka ei muuttunut, en ratsastanut sitä kovin vakituisesti Annallakaan.

Tämmöinen pieni tilannekatsaus vähän vanhemmilla kuvilla. Toivottavasti tämä avasi teillekkin jotka kyselitte vähän lisää, sillä vastasin kommenteissa aika nopeasti vaan tärkeimmät asiat. Kysyä saa tietenkin edelleen jos joku askarruttaa.

Ponimäärä siis väheni, mutta ratsastuskerrat eivät paljoakaan.

Sanon näin varmuuden vuoksi, että ensisunnuntain luukku saattaa myöhästyä. En oo viikonloppuna kotona ja viikolla on niin paljon tekemistä, etten ehdi kirjoittaa sitä etukäteen valmiiksi. Yritän kuitenkin saada sen julkaistua ajallaan.

18# Adventtikalenteri 2 - Kysymyspostauksen vastaukset

Tää luukku piti ensin tehdä videolle, mutta Movie Maker temppuilee edelleen joten teen tän nyt ihan postauksena. Kysymyksiä otin myös myös viime kysymyspostauksesta, joka jäi toteuttamatta. Otin tähän lopulta vaan noin puolet kysymyksistä, mutta ehkä teen piakkoin toisen osan tästä

Lempi ratsastusvarusteesi?
Varmaan mun Cascon kypärä tai Kingslandin housut. Noi housut on vähän reilua kokoa mulle, oiskohan ne ollu 150, mutta voin kuitenkin hyvin käyttää niitä. Ne on tosi kivat jalassa eikä liian paksua materiaalia!


Lempiblogisi?

Luen melko vähän blogeja ja siksi varmaan kaikki joita aktiivisesti seuraan on mun lemppareita. Tykkään kuitenkin erityisen paljon blogeista Tyyli kaukana, Kaktu ja Futura, Aadan hevoselämää, Muuliprojekti, Jillan blogi ja Satulassa ja sen alla.

Kerro joku ihana lähiaikoina tapahtunut hevoskokemuksesi?
Yksi, joka tuli heti mieleen on ratsastuskoulun koulumestaruudet Paavon kanssa tänä kesänä. Tavallaan ne ei olleet mitenkään erikoiset, mentiin helppo C:1 rata kuten lähes aina. Poni oli aika huono verkassa ja tuntui jo alussa, että tänään on turha odottaa hyväksyttyä kummempaa rataa. Kun päästiin radalle, Paavo tuntui kuitenkin älyttömän hyvältä. Ratsastin varmaan parhaan kouluratani tähän mennessä, poni oli paljon reippaampi ja herkempi kuin verkassa ja prosentteja tuli 62,25. Prosentteja katsoen rata ei siis ollut mun parhaasta päästä, mutta mulla oli koko radan läpi hyvä fiilis ja kuulin myös useammalta ihmiseltä, että ne ei oo nähneet Paavolta saati sitten meiltä ikinä noin sujuvaa ja kivaa koulurataa.
Oltiin ratsastuskoulun ponien toinen ja kokonaissijalla neljännet!

Kuva ei oo kyseisistä kisoista, mutta tykkään tästä!

Jänne-, tekniikka- vai koulusuojat?
Riippuu tietenkin ihan millaiset on kyseessä, mutta yleensä mun silmää miellyttää eniten jännesuojat ja käytän niitä myös itse eniten.

Maneesi vs. kenttä, miksi?
Kenttä, siitä huolimatta, että välillä toivon yli kaiken maneesillista tallia. Esimerkiksi silloin, kun ponia ei meinaa saada kaatumatta tarhasta ulos.. Hyvillä säillä on kuitenkin niin kivaa päästä kentälle ja ponitkin tykkää yleensä enemmän. Ja tietenkin se, että saa kivempia kuvia!

Kuvaile unelmiesi hevosta?
En oo itseasiassa ikinä aatellut mitenkään kauheen tarkasti tätä.
Jos tähän tilanteeseen ajatellaan, se olisi varmaan 130-140cm korkea ja rodultaan vaikka Welsh, New Forest tai joku kiva risteytys. Tasoltaan korkeammalla kuin minä, että voisin kehittyä sen kanssa kunnolla, eli varmaan helposta B-A:stä ylöspäin. Esteillä poni voisi hypätä ratana vaikka 110cm, en tiedä riittäiskö mulla itellä rohkeus edes siihen mutta onhan se hyvä jos ponnua löytyy..
Luonteessa tykkään ponimaisuudesta, vaikka se kuinka on välillä ärsyttävää niin siinä on sitä jotain. Yhteistyöhaluinen ja suhteellisen luotettava, mutta semmoinen sopivasti riiviö on vaan plussaa! Reipas ja riittävän herkkä, mutta ei liian kuuma ja ennen kaikkea monitoimiponi. Kärryjenkin edessä selväpäisyys olisi hyvä, vaikka ihan vaan harrastemielessä.
Ponin olisi hyvä omata jonkin näköinen kisapää, koska sitäkin haluaisin tehdä.
Sukupuoleltaan ehdottomasti ruuna! Tammat osaa välillä olla niin raivostuttavia ja oreilla on omat juttunsa jotka tuottavat ongelmia, vaikka poni olisikin muuten kiltti. Väriähän ei tietenkään saa hevosta ostaessa katsoa, mutta palominot, cremellot ja punaruunikot on tosi kivan näköisiä.
Tai ehkä se on sittenkin pieni ja pyöreä shettisristeytys?

Millainen ratsastaja olet?

Vaikka olenkin joissain tilanteissa nykyäänkin vähän pelokas, kokeilen silti mielelläni uutta. Olen myös huumorintajuinen ja itsepäinen viimeiseen pisteeseen saakka, todellinen poniratsastaja siis! Oon aika kilpailuhenkinen ja joissain määrin ehkä myös perfektionisti. Tykkään tehdä hevosten kanssa aika lailla kaikkea, enkä ole varsinaisesti esimerkiksi kilpailija, vaikka tykkäänkin siitä paljon.

Vakavin onnettomuus tmv. mitä sinulle on sattunut hevosten kanssa?
Vakavin on varmaan jokin murtuma, mutta kivuliain ja pelottavin varmaan se, kun mentiin kaverin ponin kanssa alamäessä nurin. Olin ihan varma, että jään alle pahasti ja taitetaan kumpikin niskamme, mutta pääsin onneksi aika nopeasti ponin alta pois eikä se kaatunut koko painollaan päälleni.

Miten löysit Mintun, Eragonin ja Paavon?
Paavollahan aloitin koko harrastuksen 2007 ja se löytyi ihan ratsastuskoulusta, jossa aloitin. Siitä tuli oikeastaan heti mun vakkari ja sen jälkeen hoitoponi.
Minttu löytyi tän vuoden toukokuussa. Olin lopettamassa entisillä vuokraponeillani ja Sinttu oli jäänyt pieneksi. Koko kevään olin etsinyt eri palstoilta ja ryhmistä ponia, mutta loppujenlopuksi Minttu tuli kesälaitumelle entisen vuokraponieni tallille. Sain kokeilla sitä sieltä ja Minttu etsi ratsastajaa, joka voisi jatkaa kesän jälkeenkin. Tykkäsin siitä tosi paljon ja alotin sillä sitten.

Pelto vs. tie maastoillessa?
Pelto ja etenkin sänkkäri on niin kiva, se on ihan oma juttunsa. Siellä on kiva käydä päästelemässä ja maneesittomalla tallilla se on myös toisinaan paremmassa kunnossa talvisin, kuin kenttä tai maastot.
Ihan perus tietkin on kyllä tietenkin kivoja ja niiltä löytyy yleensä parhaat maastot, mutta välillä sopiva pohjaista tietä kaikkiin askellajeihin on hankala löytää.

Lempiväri hevosissa ja varusteissa?
Kuten jo aiemmin sanoin, palominot, cremellot ja punaruunikot on tosi kivoja. Myös mustat merkeillä ja herasilmillä sekä kirjavat on tosi kivan näkösiä.
Varusteissa tykkään turkoosista, harmaasta, beigestä ja vihreäkin on kivan näkönen, etenkin tummilla hevosilla.

Pelottavin kokemuksesi hevosten kanssa?
Yksi on tuo kun mentiin nurin kaverin ponin kanssa. Toinen, joka oli aika kuumottavaa oli kun oltiin entisen vuokriksen kanssa maastoilemassa ja ihan yhtäkkiä alkoi ukkostaa ja salamoida. Oli jo aika hämärää ja katulampuista lähti valot. Yleensä niin luotettava poni säikähti tietenkin kamalasti ja oltiin melko kaukana tallilta. Selviydyttiin kuitenkin onneksi takaisin vaan parilla naarmulla.'

Miten kuljet tallille?
Saan tosi harvoin kyytejä minnekkään, yleensä kuljen bussilla ja sitten kävelen tarvittaessa loppumatkan tai yritän saada kyydin pysäkiltä jos menen Paavolle. Mintulle pääsee helposti aika lähelle tallia julkisilla, vaikka se kestääkin jonkin aikaa ja busseja kulkee melko harvoin.

Esteet vai koulu?
Vaikka koulutreenikin on kivaa, oon siihen vähän liian lyhyt pinnanen ja perfektionisti. Joten esteet sitten kuitenkin, ne on aina kivaa piristystä ja Minttu jolla pääasiassa meen tykkää niistä myös enemmän.

Ponit vs. hevoset?

Ponitponitponitponit!

Mitä kameraa käytät?

Pääasiassa tuota mun omaa pikkujärkkäriä, Sony nex 5r. Se on kätevä kokonsa takia ja oikeastaan ammattikamera, joten käyttämistä on joutunut vähän harjottelemaan.

Mitä toivot joululahjaksi?
Mulla on joulu ja synttärit peräkkäin, toivon uutta objektiivia ja adapteria mun kameraan, ihan perus lahjakortteja, suklaata ja rahaa, Adidaksen collegepaitaa, lapasia, farkkuja, kuulokkeita, kypäräkameraa, yhtä kirjaa ja paria sisustusjuttua. Ja omaa yksisarvista!!

- Saana

#17 - Hyvää itsenäisyyspäivää

Rauhallista itsenäisyyspäivää jokaiselle blogin lukijalle ♥

- Saana ja ponit

#16 - Adventtikalenteri 1 - Hevoshistoriani

Ensimmäinen adventtiluukku auki, viimetingassa mutta kuitenkin! Tänään kerron koko hevoshistoriani, joka on melkeen mun pienen elämäni pituinen.

Laskiaistapahtumassa 2007 Saana 3v päätti, että haluaa talutusponin selkään. Sen jälkeenkin sitten muutaman kerran pääsin ponin selkään, esimerkiksi tuttujen risteytysponin.

Itse harrastus kuitenkin alkoi tuona samana syksynä, ratsastuskoulu Stall Sandbackenin miniponitunneilla. Mitään alkeiskurssiahan mä en ees ikinä oo käynyt, koska aloittaessani sen ikäraja oli 6v ja kun ikää oli riittävästi niin osasin jo alkeistuntien asiat. Ratsastus siis alkoi ihan talutustunnein ja tallin pienimmällä ponilla, eli Paavolla. Paavo on siis ollut ihan alusta asti mun "vakkari", sillä olin aloittaessani niin pieni, ettei muut ponit oikein edes käyneet mulle.

 Näissä merkeissä ratsastus jatkui vuoden tai pari, koska ei sen kokoista eikä ikäistä tietenkään voinut päästää tunneille muiden sekaan ilman taluttajaa. Ja se oli kyllä ihan fiksua, koska Paavo kuskasi mua silloin aika huolella ja teki jutut oman päänsä mukaan niinä kertoina kun menin yksin.

"Oikeille" tunneille pääsin joskus 2009 keväällä, Paavo edelleen vakkarina. Silloin kehityin muistaakseni aika paljon aikaisempaan nähden. Laukkasin ekoja kertoja kunnolla ja pääsin maastoilemaan sekä hyppäämään jotain ihan pieniä esteitäkin. Tätä rataa jatkui taas suunnilleen vuoden, sain hoitaa erästä ratsastuskoulun ponia isomman hoitajan apuna. Tuolloin muuten taisin myös alkaa kirjoittaa ekaa blogiani!

Ekat kisatkin kävin 2009 ja sen jälkeen kävin vuosittain aina parissa kisoissa, enimmäkseen Paavolla ja ristikkoluokkia. Kerran pääsin myös raviluokkaan ponin kanssa, mutta enimmäkseen mentiin tallin omissa pikkukisoissa.

2010 aloitin ratsastuksen toisellakin tallilla leirin kautta. Menin siellä pääasiassa tallin shettiksillä ja mun ehdoton lempiponi oli ehkä 90cm korkuinen Reiska niminen ruuna. Se oli ehkä vähän outoa, koska jännitin ja pelkäsin helposti vähän pienempänä ja joskus meinasin lopettaakkin sen takia. Reiska omasi siis vähän turhan kevyen takapään, mutta tasapaino ainakin kehittyi huimasti kun ratsastelin kahdella itsepäisellä pienellä ponilla.

2011 sain Paavon hoitoponiksi, eli tallipäiviä tuli kaksi tai kolme viikkoon. Silloin alkeistunneilla taluttamalla sain lisää tunteja ja teinkin niitä tietenkin niin paljon kuin irtosi. Ratsastin myös vähän enemmän muillakin ratsastuskoulun poneilla ja muistan, että olin tosi pelokas joidenkin niistä kanssa. Jännitin ja pelkäsin muutenkin helposti vähän pienempänä ja joskus meinasin lopettaakkin sen takia. Mun päähän kuitenkin taottiin kerta toisensa perään, että kaikilta hevosilta voi oppia jotain joten hammasta purren kiipesin niidenkin ponien selkään. Oikeastihan ne olivat ihan normaaleja ratsastuskouluponeja, mutta tuntuivat pelottavilta vähäisen kokemuksen ja pienten ponien jälkeen.
Tällöin myös toiselle tallille tuli nuori shettis, Tinge jolla aloin mennä useammin, koska olin sopivan kokoinen ja sen selkään ei ihan alkeistuntilaisia voinut alussa laittaa.
Menin Paavolla ekan helppo C luokkani, joka kylläkin päättyi tippumiseen.

2013 vuoden alussa lopetin toisella ratsastuskoululla ja jatkoin vain Stall Sandbackenilla tunteja ja Paavon hoitamista. Silloin halusin jotain uutta harrastukseen ratsastuskoulun rinnaille, joten alettiin ettimään mulle vuokraponia. Vuokrasinkin Palmun ratsutallilla 7kk kolmea eri ponia joista mikään ei taida enää olla siellä. Paavon kanssa kisattiin edelleen ristikkoa ja 40cm, mutta hyppäsin tunneilla vähemmän kuin ennen ja se näkyi kyllä.

Kun kaikki vuokraponit Palmulta myytiin vuorotellen, lopetin siellä ja aloin taas etsiä uutta vuokraponia. Aloitin marraskuussa Veera shettiksen vuokraamisen, sillä tallilla missä Minttukin asuu. Veera oli aika raaka, laukka-avut sillä oli vähän hakusessa ja ponilla oli vähän liikaakin toimintaa pienessä päässään. Veera kuitenkin myytiin jo parin kuukauden jälkeen vuodenvaihteessa, joten aloin vuokrata samalla tallilla Lanttua. Lantun lisäksi pääsin mukaan sen kolme vuotiaan varsan, Tuutin ratsukoulutukseen mukaan. Lantun kanssa kehityin tosi paljon jo ensimmäisen vuoden aikana, pääsin hyppäämään enemmän ja ratsastuskertoja tuli vaan lisää. Paavon kanssa alkoi myös sujumaan taas paremmin, löysin ponista ihan uusia nappuloita.

Alussa tehtiin Tuutin kanssa vaan maastakäsin juttuja, mutta kevään mittaan aloin ratsastamaankin ponilla. Aluksi mentiin vaan liinassa, mutta pian oltiin jo helpoilla tunneilla mukana. Tietenkään en osannut ratsastaa Tuuttia peräänantoon enkä muutenkaan opettamaan sille juuri mitään kummempaa kuin perusjuttuja, mutta ainakin opin itse paljon. Kesällä ratsastin enemmän kuin varmaan koskaan ennen ja kävin Stall Sandbackenissa kahdella leirillä.
Joskus näihin aikoihin myös hyvä ystäväni Ida vei mut poniravien pariin ja silloin syttyi kipinä niihinkin, vaikka se jatkuikin pari vuotta vain satunnaisena kärryttelynä.

Alkusyksystä onnistuin murtamaan solisluuni ja siinä tulikin sitten taukoa, joka tietenkin harmitti mua tosi paljon. Ratsastus oli juuri alkanut sujumaan aina vaan paremmin ja kävin tallilla neljästä viiteen kertaan viikossa.

Kauaa en sairaslomani jälkeen enää ehtinyt menemään Tuutilla, sillä se myytiin 2015 keväällä. Ehdittiin kuitenkin opettamaan sille väistöjä ja hyppäsin sillä myös useammin. Tuutti kuitenkin pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin Sinin luo ja sain jatkaa siellä käymistä kun ehdin. Tuutin tilalle tuli Lyyli, joten mulla oli taas kaksi vuokraponia ja Paavo. Lyyli oli todella vähän ratsastettu ja muutenkin ihan varsan tasolla tullessaan, vaikka ikää löytyikin jo seitsemän vuotta. Lantun kanssa päästiin kisaamaan ekat ja viimeiset yhteiset ulkopuoliset kisamme Hästbackaan.

Paavon kanssa kisattiin jo vähän useammatkin kisat kuin vain kerran tai pari vuodessa, mutta kotitallilla edelleen. Ratsastin myös kaverini ponia muutaman kuukauden aktiivisesti ja valmentauduin sillä vähän enemmän esteilläkin. Käytiin myös rataharkoissa menemässä tän ponin kanssa mun ensimmäinen (ja tähän mennessä myös ainoa) kn special. Sillä kuitenkin lopetin aika nopeasti, kun aika ei enää riittänyt ponin ollessa liian kaukana.
Esteet Paavon kanssa sujui taas paremmin ja koulukisoissakin alettiin käymään vähän lisää.

2016 alkuvuodesta aloin liikuttamaan Sinttua, mutta aika nopeasti tuli selville, että se on kantavana. Loppukeväällä lopetin Lyylillä ja Lantulla, koska halusin kehittyä lisää. Kävin kokeilemassa muutamaa ponia, esimerkiksi Noksua. Paavon kanssa tuli vähän takapakkia, jotenkin vaan tuntui ettei mikään suju. Kasvoin Sintulle pitkäksi, joten sen tilalle tuli Minttu ja siinä sivussa myös Metu. Kesällä ajoin poniravikortin Tuutilla ja olin tallilla varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Tein kesätöitä eräällä yksityistallilla ja se jatkui vielä syksylläkin jonkin aikaa. Paavolla päätin jatkaa vielä tämän kauden ja Mintun kanssa alkoi sujumaan vaan paremmin, ekat kisatkin ehdittiin käydä ennen kuin blogi heräsi kuolleista.

Äärettömän kiitollinen olen vanhemmilleni, jotka ei mua estelleet kun halusin ratsastuksen aloittaa ja on tukeneet mua koko ajan, niin rahallisesti kuin henkisestikkin. Suuri kiitos kuuluu myös kaikille ratsastuksenopettajilleni, valmentajille ja ponien omistajille, ilman heitä en olisi päässyt mihinkään suuntaan tässä harrastuksessa.

Tämmöinen kooste näistä vuosista, olisin tosi mielelläni kirjoittanut vielä lisääkin, mutta tän kanssa meni vähän kiireiseksi ja halusin kuitenkin nimenomaan tän ekaan luukkuun. Toivottavasti kuitenkin saitte tästä jotain irti. Vanhimmat kuvatkin on mun vanhalla kovalevyllä, joka on edelleen jossain muuton jäljiltä. Kun sen löydän, niin teen vielä jonkun postauksen vanhoista kuvista, siellä on meinaan todellisia helmiä! Ihan nykyhetkestä en laittanut kuvia, että postauksen idea pysyisi. Esim. kisoista kerroin tässä postauksessa tosi vähän, koska niistä ei juuri kuvamateriaaliakaan tällä kovalevyllä ole. Myös suuri osa estekuvista löytyy sieltä, mutta löysin tähänkin kuitenkin jotain.
Kiinnostaisiko teitä toinenkin postaus vanhoista kuvista?

- Saana

Adventtikalenteriin kysymyspostaus!

Talvinen ulkoasu on vielä aika lailla vaiheessa, uusi bannerikin puuttuu. Joulukuu kuitenkin pääsi yllättämään jälleen ja hädissäni sitten aloin keksimään jotain extraa tänne blogiin, koska motivaatio on katossa postausten suhteen.

Joulukuun ensimmäinen, tästä siis alkaa jälleen vuosittainen odotus! En tiedä, oletteko te jouluihmisiä, mutta mä ainakin oon. Talvi on muutenkin musta tosi kivaa aikaa, ainakin silloin kun se oikeasti on. Suomen talveen tietenkin kuuluu nää loskaiset ja liukkaat säät, mutta ehkä tänne Etelä-Suomeenkin saadaan vielä kivasti lunta (jooko?).
Tänä(kään) vuonna en uskalla luvata teille jokapäiväistä joulukalenteria. Motivaatio on nyt blogin suhteen korkealla, mutta tiedän, että en ehdi joka päivä postata tänne jos haluan kalenterista oikeasti laadukkaan ja panostetun.
Niinpä toteutan nyt adventtikalenterin, eli sunnuntaisin tulee aina jokin vähän erikoisempi postaus näiden peruspostausten kaveriksi. Ensimmäinen adventtisunnuntaihan meni jo, mutta sovitaan niin, että joku viikko tulee sen tilalle toinenkin luukku. Aika pitkälti olen sisällön jo suunnitellut, mutta kommentteihin saa toki aina laittaa toiveita!

Joku näistä postauksista tulee olemaan kysymyspostaus, joten nyt kommentteihin saa kysyä mitä vaan! Kysymyksiä saa käydä laittamassa myös vaikkapa instagramissa, jokaiseen pyrin vastaamaan.
Tässä välissähän siis piti tulla jo parikin ratsastuspostausta, mutta koska kerroista oli lähinnä videomateriaalia niiden saaminen blogiin asti viivästyy, sillä rakas WMM päätti ottaa äkkilähdön joululomalle.

- Saana

Poni hangessa 13.11

Sunnuntaina oli Mintun ratsastuksen vuoro. Ahkerana Juuli raahautui mukaan tallille kameroineen ennen paluuta Tampereelle. Nyt siis vihdoin kuvia myös Mintulta!

♥

Minttu oli tallille mennessä tosi kiukkusen olonen, kun hoidettiin alkuun karsinassa käytvän ollessa varattu. Ponia ärsytti oikeestaan kaikki, harjaaminen, rapsutus, paikallaan seisominen. Päästiin käytävälle onneks pian ja sillon arvon ponineiti piti hampaansa erossa meistä.

läskit alkaa jo karista!

Alussa menin satulalla suunnilleen 45min. Alotettiin heti alkukäyntien jälkeen ravaamalla ja laukkaamalla vähän eteen. Ensin Minttu puski lapaa vasten ja jäi roikkumaan ulko-ohjalle, mutta kun sen toi pois uralta ja aloin ratsastamaan jalalla enkä säätänyt niin paljoa kädellä niin nopeasti suoristu ponikin. Menin siinä alussa aika pitkälti ympyröillä ja urilla ratsastin kunnolla eteen.

Välikäyntien jälkeen tein vähän käyntiavoja- ja sulkuja kumpaankin suuntaan. Avot on Mintulle aika tuttu juttu eikä ne tuottanut nytkään ongelmaa. Sulkuja taas ollaan tehty vähemmän, mutta muutama lyhyt, ihan hyvä pätkä kuitenkin tuli. Ratsastin käynnissä aika paljon tempon muutoksia, koska alan ite puskemaan tosi paljon ponia käynnissä eteen. Nyt yritin keskittyä paljon omaan ratsastukseen ja Minttu tietenkin liikku nyt hyvin myös käynnissä eteen ja kuunteli.

maassa oli ihan selkeesti jotain tosi kiinnostavaa

Ravissa otettiin muutama väistö pois uralta, muuten tein siirtymisiä ja pyörittelin ponia ympyröillä. Väistöt oli ihan ok, takapää jäi ehkä vähän laiskaksi. Siirtymiset oli hyviä ja tasasia, vaikka aluksi Minttu meinas lähteä painamaan ohjalle. Kun ratsastin ite paremmin taas jalalla, oli ponikin kuulolla.
Huomaa, että meille usein toistuvat virheet johtuu oikeestaan aina musta, vaikka kuinka aina miettii et poni on vaan laiska ja huono päivä..

Laukassa tein siirtymisiä käynnistä, koska nostot on tuottanut vähän hankaluuksia joskus. Nyt ne kuitenkin suju muutaman noston jälkeen super hyvin, ponilla oli aika paljon energiaa ja laukkasin ensin kumpaankin suuntaan isoilla ympyröillä taas eteen. Työstin laukkaa aika vähän, koska Minttu tuntu yllättävän hyvältä.

voi nalle

kyllä sieltä laukkaakin irtoo, kunhan vaan muistais pyytää useemmin

Otettiin vielä satula välikäyntien jälkeen pois ja ravailtiin vähän eteen-alas. Poni kiukutteli vähän kun joutu vielä hommiin ja muutama terävä pukki tuli (tuntuu muuten edelleen selässä). Laukkasin ja ravasin kumpaankin suuntaan vielä vähän temmon muutoksia ja sitten käveltiin ja poseerattiin vielä kameralle.

Yhteensä mentiin ehkä vähän päälle tunti ja Minttu tuntu kyllä tosi hyvältä loppua kohden, vaikka ei toi kuvissa kovin kummoselta näytäkkään.. No, treenataan ja saadaan Sini vähän koutsaamaan meitä tällä viikolla.

Huomio kaikki koulutuupparit ja innokkaat pintelöijät! Älkää liiaksi järkyttykö mun jalustinten pituudesta ja pinteleiden valumisesta (yks jäi matkasta jo lopussa), kenkävalinta oli vähän huono kun en noista saa oikeen mitään tukea ja vähän lyhyehköt pintelit tuolla hangessa oli ehkä myös pieni virhe.

Tänään olin kipeenä ja eilen kävin hyppäämässä Noksulla. Huomenna mennään Mintun kanssa maastoon, perjantaina on viimeinen kerta Metulla ennen sen lähtöä ylläpitoon.

Tsekatkaa blogin sivupalkista toi äänestys, sain kameran ja koneen siis viimein yhteistyöhön ja nyt vois olla aika jollekkin erikoisemmalle postaukselle.
Mitä mieltä muuten ootte, onko tän pituiset ratsatuspostaukset hyviä vai pitäiskö olla enemmän kertomista?